En ole hävinnyt minnekään mutta kesä vei mennessään. Vaikka minusta tuntuu että kesää ei ole ollutkaan. Juu, lämpöä on kyllä riittänyt mutta kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun on mennyt hyvin tiiviisti töiden ääressä. Emme ole ehtineet edes lyhyitä vaunureissuja tehdä, juhannusta lukuunottamatta. Ehkä siksi minusta tuntuukin ettei kesää ole ollut sillä ne ovat niin mainioita irtiottoja arjesta ja työpaineista. Bloggausintokin on ollut aivan hakusessa muutaman muun innon kanssa mutta jonkin verran olen ehtinyt tehdä käsitöitä. Niistä sitten lähiaikoina vielä lisää.

Asiaan siis. Keväällä RPH-työnä pistelemäni nalle-herra on nyt viimeistelty ja eilen tänään  annettu uudelle omistajalleen. En vielä työtä aloittaessani tiennyt että päädymme lahjan saajan kummeiksi eli siltäkin osin työ meni ihan nappiin.

Si la Mer m´était comptée

Koko 126*84 pistoa

Langat DMC 3032, 3021  ja 3790
Kangas Zweigartin 32ct lugana, väri valkoinen

Alusta alkaen halusin viimeistellä työn peitoksi. Siinä oli vain yksi pieni mutka matkassa....en ollut eläissäni tehnyt tilkkutyöpeittoa. Kyselin jo ystävältäni Ritvalta mahdollisia back-up -apuja mutta loppujen lopuksi sain pääteltyä työjärjestykset ihan itse. Reunuskaitaleeseen lunttasin vähän apua jostain tilkkutyökirjasta. Peiton koko on muistaakseni n. 65 * 130 cm. Lunttasin jossain vaiheessa vauvan sängyn kooksi 60*120 cm, joten peitto sopisi mainiosti päiväpeitoksi.

Kankaiksi valitsin Eurokankaasta jo keväällä luomupuuvilla neutraaleissa väreissä. Meille kun ei oltu kerrottu vauvan sukupuolta ja toisaalta halusin peiton sopivan myös perheen mahdollisille tuleville lapsille.

(joku ei sitten huomannut oikaista peittoa kunnolla ennen kuvausta...)

Puuvillakankaat leikkasin vähän sellaisella tajunnanvirta -menetelmällä. ;-) Tein ensin kehykset ristipistotyölle ja vasta sitten lähdin miettimään millaisia muita paloja peittoon haluaisin. Kaiken symmetrisyyden piristykseksi leikkasin tahallani hiukan erikokoisia neliöitä peiton ylälaitaan. Lopuksi ompelin peiton reunoihin ruskeat kaitaleet että ruskea reunakaitale olisi armollisempi kiinnittää (= ihan kaikki virheet reunoissa eivät näkyisi niin hyvin)

Tykkään itse lopputuloksesta vaikka jossain vaiheessa tikkaamista epäilinkin hiukan onnistumistani. Tämä ei varmasti jää viimeiseksi tilkkupeitokseni vaikka kaukana ovat vielä ne ajat, jolloin kokoaisin isoa lahjapeittoa kenelläkään !

En pidä kauheasti käärepapereista, joten taittelin peiton ja kääräisin hiukan kangasnauhaa paketin ympärille. Näin lahjamme näytti kivalta myös kastetilaisuuden lahjapöydässä.

Minulla on tänä vuonna tavoitteena muistaa ystäviä lahjoilla, käsityösellaisilla. En aio ottaa siitä mitään stressiä enkä odota mitään vastavuoroisuutta. Ilman stressiä eikä mitään väkisin keksittyä. Jos jäätte ilman niin siitä ei kannata vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä ystävyyssuhteemme laadusta. :-)

Annella oli synttärit jo alkukuusta ja onnistuin totaalisesti myöhästymään päivällä. Rakensin lahjat pöllö-idean ympärille sillä Anne ei ole pöllömpi ystävä vaikka pöllöistä tykkääkin. (okei, kello on jo paljon ja lopetan yritykset sanaleikkeihin...;-D). Kuvat puhukoon puolestaan;

Kangas on amerikkalaista tilkkutyöpuuvillaa mutta hankittu oululaisesta Ompelutalosta. Killuttimet on Ebaystä (luulisin) ja vetoketju omista varastoista.

Kortin tilasin tyttäreltä ja pussukan, johon pöllöpussukka tykötarpeineen pakattiin, hankin paikallisesta SHT-tukusta.

Annella on blogissaan parempi kuva koko paketista.

17 neuletta ja 19 ristipistotyötä. Ei nyt kuitenkaan aivan onneton saldo. Alkuvuodesta tuli tikutettua ah niin tylsiä mutta tuiki tarpeellisia perussukkia, tosin ymppäsin siihen uuden tekniikan opettelen. Eka kärjestä aloitettu sukkamalli, jota on kiva neuloa ja joka passaa mun jalkaan. Wendyn mallit ovat muutkin mielestäni kivoja.

Valmiiden ristipistotöiden määrää nosti Oupsin PP-kierros, jossa pisteltiin pieniä malleja eri kankaille. Pitkin vuotta julkaisin pistelemieni mallien kuvia mutta se työ, joka minulle päätyi, taitaa olla julkaisematta.

Haaveissa olisi että vuoden 2011 aikana saisin tähän työhön pisteltyä itsekin muutaman lumiukon ja viimeisteltyä sen meidän makuuhuoneeseen tyynyksi.

Ompeluinto on löytynyt myös loppuvuodesta jostain ompeluhuoneen peräsyövereistä. Liukuhihnalta on valmistunut Hipun mainiolla kaavalla ensin pieniä pussukoita ja sitten kaavaa hieman muokkattuani, hiukan suurempia pussukoita. Erityisen ylpeä olen tyttärestä 11v. sillä myös hän on suvereenisti ommellut joululahjoiksi pussukoita (mm. alla oleva sininen). Tilkkulaatikossa siis on alkanut uusi elämä.

Listasin hiukan suunnitelmia vuodelle 2011

• hyväntekeväisyysneuleita Venla-Apu Ry:n kummiperheelle
• RPH -töiden saattaminen loppuun 
• ystävien muistaminen käsityölahjoilla (ilman stressiä)
• vaihdoton vuosi (tämä tekee varmasti tosi tiukkaa!!)
• ufoutuneiden ristipistotöiden tekeminen eteenpäin - vähint. yksi valmiiksi asti
• älä osta mitään turhaan (eritoten käsityötarvikkeita)