Pahoitteluni että arvonta on myöhässä mutta aina välillä (työ)elämän realiteetit (=tilinpäätös) hankaloittavat ikävästi vapaa-ajanviettoa. Tällä viikolla en ole juurikaan ehtinyt myöskään käsitöitä tehdä minkä muu perhe huomaa kyllä selkeästi allekirjoittaneen hyväntuulisuudessa. Tai siis sen puutteessa.  Vielä kun ensi viikon jaksaa kunnolla puristaa niin sitten alkaa ihana, ihana talviloma.

Numero kahdeksan on minun onnenlukuni, joten kommentoijat numerolla 8  ja 16 voittajat palkinnot. Pirjo V:n osoite minulla onkin tiedossa mutta viitsisitkö Eila ottaa yhteyttä sähköpostitse. En ole varma saanko lahjat liikenteeseen ensi viikolla mutta viimeistään sitten vkolla 10.

Kommentteja oli hauska lukea. Suhteellisen totuudenmukaisen kuvan minusta saa näköjään ihan bloginkin kautta välitettyä. Joskin kovin taitavaksi tai luovaksi en itseäni koe, enemmänkin ohjeiden suorittajaksi. Joudun/saan työssäni kovin paljon suunnittelemaan ja organisoimaan asioita ja ihmisiä, joten pidän siitä että käsitöissä voin vain toteuttaa jonkun toisen suunnittelmaa ja kirjoittamaa.

Joudun työssäni olemaan myös  yleensä se napakampi ja tiukempi osapuoli (työskentelemme siis mieheni kanssa samassa yrityksessä) sekä joskus tekemään ja toteuttamaan ikäviä päätöksiä. Tästä syystä pyrin olemaan läheisilleni mahdollisimman ihana ystävä. Näin pysyy tasapaino. ;-)

Sitä en tiedä onko minulla sana hallussa sillä välillä tuntuu että se nimenomaan ei ole hallussa vaikka suu tuottaa tekstiä kovalla syötöllä. Olen ekspertti päästelemään sammakoita suustani, joita sitten läheiset saavat punastellen selitellä. Tämä piirre on ehkä hiukan tasaantunut iän myötä. Onneksi.

Olen suhteellisen pikkutarkka mutta ahkeraksi en itseäni koe. Käsitöitä valmistuu siitä syystä etten osaa vain istua ja katsoa telkkaria. Aina pitää olla jotain kädessä. Tosin hyvin harvoin kuitenkaan vain istun ja teen käsitöitä.

Mutta se siis minusta, tylsä aihe. :-) Käsityöt ovat paljon mielenkiintoisempia.

Viime viikolla ahkeroin KUÄKisä ja nyt odottelen valoisampaa päivää että voisin kuvata edistymisen. Sain tehtyä sen verran kuin tavoitteeksi olin asettanut. Kahvitaulut ovat valmiina ja Frappuccinoon vaihdettu vaahdon ja lautasen väri valkoisempaa. Tämän työn kuvaaminen odottelee myös sitä keltaista palloa.

Galder -sukat ovat loppusuoralla ja niistä tulee kyllä ihanat. Harkitsen paksummasta langasta neulomista että saisin samat ihanuudet itsellenikin. Annis -huivia on neulottu siihen asti että nyt pitäisi alkaa lisäämään niitä helmiä. Täytyy tutkia Ravelryä miten huivia ovat muokanneet ne, jotka ovat vaihtaneet nypyt helmiin. Lanka (BC Garnin Silk Bloom Fino) on aivan ihanan pehmeä.

Viime vuoden lopussa osallistuin Sivarisukka -hyväntekeväisyyskamppanjaan yhdellä sukkaparilla. Sukkani oli päässyt puikahtamaan tempauksesta kirjoitettuun lehtijuttuun Uusimaa -lehdessä  täällä. Suurkiitokset Saanalle tempauksen järjestämisestä !!

Omituinen kuva mutta perussukka ja joulukuun pimeys

eivät suorastaan houkuttele pitkiin kuvaussessioihin.....

Tänä vuonna ajattelin tehdä yhden asusteen joka kuukausi hyväntekeväisyyteen. Helmikuun työ on vielä tekemättä mutta onhan tässä vielä aikaa.......;-)